Matka Helsingistä Sri Lankaan taittui Saksan kautta. Frankfurtin kentällä meitä vastassa oli Jukan sukulaisnainen skumppapullojen kera. Lähdimme Unnan kanssa seikkailemaan Frankfurtin keskustaan. Kaksi ja puoli vuotta sitten halki Euroopan reilatessamme löysimme Frankfurtista baarin, josta sai maailman parasta persikkaboolia. Nyt löysimme samaisen baarin puolen tunnin haahuskelun jälkeen hatarien muistikuvien avulla ja kävimme siellä juomassa pikaiset nostalgiaoluset. Neljän tunnin Frankfurtin vaihto tuli käytettyä tehokkaasti.
 |
| Frankfurtin baari |
Matka Saksasta Sri Lankaan oli uuvuttava. 10 tuntia koneessa tuntia. Siinä ehtii hyvin hankkia itselleen seuraavaksi päiväksi reidet kipeäksi askelkyykyillä. Kyllä, myös lentokoneessa voi jumpata.
Lopulta selvisimme Colomboon. Otimme taksin, joka vaikutti luotettava. Kello näytti aamukuutta, aurinko alkoi nousta. Liikenteessä oli muitakin, mutta se oli silti sujuvaa. Autot ajoivat tuttuun tapaan kahdella kaistalla ja töötti soi. Mieleni oli tyyni, tästä alkaa seikkailu.
Taksi jätti meidät tien varteen ja kertoi, että hostelli löytyy tien toiselta puolelta. Eipä löytynyt hostellia, mutta juna-asema ja turisti-info kylläkin. Neljän kilometrin matka juna-asemalta hostelliin taittui tuktukeilla. Kolme ihmistä, kolme rinkkaa ja kolme päiväreppua tuktukin takapenkillä oli kokemus. 20 tunnin matkustamisen jälkeen pääsimme viimein nukkumaan.
Seuraavan päivän palloilimme Unnan kanssa Colombo 3:ssa. Kävelimme pitkin Galle Roadia ja rannan kautta takaisin hostellille. Lämmin ilma uuvutti, oli pakko ottaa kolmen tunnin päikkärit. Illallisen kautta yöunille.
Hikkaduwa, Sri Lanka
Seuraavana päivänä suunnistimme bussiasemalle tavoitteenamme päästä rannikkoa alaspäin Hikkaduwaan. Hikkaduwa on turistien suosima paikka, jossa on rantaa. Siinäpä se oikeastaan. Rannalla Mikaa puri kilpikonna. Sormesta vuoti verta.
Hikkaduwaan saavuttuamme jakauduimme kahteen partioon. Toinen partio lähti etsimään 10:lle hengelle vapaana olevaa edullista hostellia ja toinen partio jäi terassille vartioimaan rinkkoja. Itse lukeuduin rinkkavartioon. Meille löytyi hyvä ja edullinen majoitus Lovely Innistä. Yksi yö oli alle 5 euroa. Lovely Inn on Hikkaduwan ainoa tsunamista selvinnyt hostelli ja siksi halvempaa hintaluokkaa. Muut hostellit ovat korkeintaan 10 vuotta vanhoja ja siksi huomattavasti hinnakkaampia.
Vuokrasimme skootterit muutamaksi päiväksi Hikkaduwassa. Aikaisempi kokemukseni kaksipyöräisellä ajosta rajoittui noin kuuden vuoden taakse Puttolan mökkitien skootterikokeiluun. Näillä rautaisen ammattimaisilla taidoillani lähdin kesyttämään jo valmiiksi naarmuilla olevaa skootteria Sri Lankan liikennekaaokseen. Vasemman puoleinen liikenne ei onneksi tuottanut päänvaivaa kahden kuukauden Tansaniassa asumisen ansiosta, ja liikenteen meno tuntui kodikkaalta.
Kaikki meni hyvin skootterilla siihen asti, kun tajusin, että bussikuskit ovat pahan hengen riivaamia hulluja, jotka painelevat ohi kaikesta töötin voimin. Ajelin rauhassa tien vasemmassa laidassa ja totuttelun ajopeliini, kun bussi paahtoi ohitseni tuhatta ja sataa, kääntyi eteeni ja löi jarrut pohjaan. Pieni nätti hillitty töksähdyshän siinä tuli. Onneksi skootteri oli jo valmiiksi keulasta halki, joten eipä hätää.
Tämä ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi skootterionnettomuudekseni. Toisena päivänä skoottereita vuokratessamme tankki oli luonnollisesti vedetty aivan tyhjäksi. Bensatankilla tankkaajapoika ilmoitti, että bensa on loppu, kahden kilometrin päästä löytyy seuraava asema. Taas sama juttu, bensa finito, kolme kilometriä eteenpäin. Aikani ajettuani tunsin skootterin alkavan hyytyä ja suunnittelin tööttäyskonserttoa kiinnitääkseni edellä ajavien Jukan ja Henkan huomion. Pojat onneksi laittoivat vilkun päälle ja rullasin viimeisillä vauhdillani aseman pihaan. Talutettava jäi ainoastaan 50 metriä! Iloisena asettelin skootterin tankkauspisteen eteen. Eteeni kurvasi tuktuk, joka alkoi peruuttaa tankkaajapojan merkistä. Tuktuk kuitenkin päätti teilata minut ruudusta ja peruuttamalla työnsi minut pois ruudusta taaksepäin. Jälleen kerran sain kiittää onneani siitä, että skootteri oli jo valmiiksi rikki.
Liikenne tosiaan on aivan järkyttävää, mutta myös erittäin toimivaa. Jos bussikuskeille antaisi rauhoittavia, liikenne olisi jopa turvallista. Ohittelua on paljon ja töötti soi jatkuvasti. Tööttiä ei kuitenkaan käytetä suomalaiseen tapaan "perkeleen idiootti, miksi et mene kovempaa", vaan varoitusmerkiksi. Skootterikuskina olen onnellinen, kun ohittelevat monitonniset automöhkäleet edes silloin tällöin varoittavat ohituksestaan.
Thalpe
Keskiviikkona siirryimme bussilla Hikkaduwasta Gallen kautta Thalpe. Välimatkalla Galle-Thalpe lipunmyyjä kiskoi meiltä turistilisän. Me maksoimme 50 rupiaa, tummahipiäisemmät kanssamatkustajamme 20 rupiaa. Jäi sapettamaan, vaikka kyse onkin muutamasta kymmenestä sentistä.
Saavuimme edellisenä päivänä tsekkaamaamme taloon. Oma pesukone, keittiö, piha, parveke. Oma erittäin hieno omakotitalo kuudelle hengelle tuntui luksukselta. Rannalle on matkaa pari minuuttia ja skootterilla huristelee kauppaan ja halvempiin ravintoloihin nopeasti.
Skootteireissulla kolari lehmän kanssa oli lähellä. Lehmä päätti lähteä kävelemään tien yli, onneksi ehdin jarruttaa. Ajo tuntuu jo varmalta. Kaksi länkkärityttöä skootterin selässä kiinnittää aika hyvin huomion.
